Suomen kokonaispinta-alasta on 60% metsämaata. Suomen metsissä kasvavan puuston tilavuus on 2.4 miljardia kuutiometriä.  Puustosta on 50% mäntyä, 30% kuusta ja 20% lehtipuita, pääasiassa koivua ja leppää. 

 

Suomen metsät kasvavat vuodessa runsaat 100 miljoonaa kuutiometriä. Metsistä hakataan noin 70 miljoonaa kuutiometriä vuosittain, joten Suomen metsävaranto kasvaa hiljalleen koko ajan.

 

Jalostamattomana (tukki- ja kuitupuuna) Suomen metsissä olevan puuston arvo jää alle 100 miljardin euron, eli se ei sellaisenaan riittäisi kattamaan Suomen valtion velkaa. Metsästä korjattavan puun jalostusarvon nosto onkin siten kansantaloudellisesti järkevää, jotta voimme kutsua metsiämme hyvällä syyllä Suomen vihreäksi kullaksi.

 

Vuonna 2017 Suomi toimitti saha- ja höylätavaraa maailmalle hieman yli 8 miljoonaa kuutiometriä, pääasiassa Egyptiin, Kiinaan ja Japaniin. Tässä muodossaan puuta kutsutaan ensiasteen jalosteeksi. Arvonlisäys raakapuuhun verrattuna on karkeasti ottaen yli viisinkertainen.  

 

Verrataksemme metsiemme arvoa esimerkiksi Norjan mustaan kultaan, öljyyn, korjatun puun jalostusastetta tulisi vähintäänkin kaksinkertaistaa ensiasteen jalosteesta.

 

Kuinka puun jalostusastetta voidaan sitten nostaa?

 

Biotalous on termi, joka usein kytketään puun käyttöön. Biotalous käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen. Biotaloudelle on ominaista uusiutuvien biopohjaisten luonnonvarojen ja ympäristöä säästävän puhtaan teknologian käyttö sekä materiaalien tehokas kierrätys

 

 

Puurakentaminen on eräs biotalouden muoto. Puutalon hiilijalanjälki on vasta vuosikymmenten jälkeen samalla tasolla kuin betonitalolla on jo sen valmistuessa.

 

Valtio puurakentamisen suunnannäyttäjäksi

 

Vuokra-asunnoista on huutava pula. Tulisiko valtion perustaa oma rakennusyhtiö vauhdittamaan erityisesti puurakentamista, ja auttaa sitä kautta kehittämään puualan työllisyyttä ja alalla toimivien alihankintayritysten verkostoitumista?

 

Valtio-omisteinen rakennusyhtiö voisi levittäytyä suurimpiin kaupunkeihin, ja antaa siten kaivatun piristysruiskeen puurakentamisen vauhdittamiseksi.

 

Turun telakka on loistava esimerkki hyvästä alihankintayritysten verkostosta, jonka takia telakan on helpompi saada uusia laivatilauksia. Laajasta alihankintayritysten verkostosta on siten tullut vetovoimatekijä, ja sen johdosta laivanrakennuksen kotimaisuusaste on varsin korkea, yli 75%