Suurimmaksi työllisyyden hoidon esteeksi ovat muodostuneet asenteet. On hyväksytty, että työnhakijoiden määrä saa olla yli kymmenkertainen suhteessa avoimiin työpaikkoihin. Tilastokeskuksen mukaan avoimia työpaikkoja oli joulukuussa 2017 alle 40 000, kun samaan aikaan työnhakijoita oli lähes 600 000.

 

 

Ratkaisumalleja työllisyyden hoitoon on haettu kiihkeästi erilaisista instrumenteista. Rahoituskriisin alkaessa 10 vuotta sitten, taloutta yritettiin elvyttää kasvattamalla valtion velkaa. Työttömien määrä kasvoi siitä huolimatta. Työllisyyden hoidon kulmakivenä pidetään edelleen sudannevaihteluja. Hyvillä suhdanteillakaan ei työttömien määrässä päästä kovin hyviin tuloksiin, ja tulokset ovat suhdanneherkkiä. Työllisyyden uhkakuvia tulevaisuudessa nostaa myös digitalisaatio ja tekoälyyn pohjautuva teknologia.

 

Olisikin vihdoin aika ymmärtää että työllisyyden hoidon keskeiset työkalut ovat käytännönläheisiä.

 

1. Unohdetaan suhdannevaihtelut
2. Unohdetaan työttömyys- ja työllisyysastetavoitteet
3. Unohdetaan instrumentit ja pikemminkin selvitetään työttömien työkunto, ja tehdään tarvittavat siirrot oikean etuuden piiriin.
4. Pyritään lievittämään työnhaun kohtaanto-ongelmaa
5. Ennen kaikkea laitetaan valtio veturiksi, johon työllisyysvaunut voidaan vaivattomasti kiinnittää

 

Esittelen seuraavaksi kaksi esimerkkiä työllisyyden hoitoon soveltuvista työkaluista.

 

A) Minkä takia työllisyyden hoidossa mennään metsään? Siksi, että vain vihreä kulta kykenee elvyttämään Suomen kansantaloutta ja työllisyyttä kestävällä tavalla. Tarvitaan korjatun puun jalostusarvon reipasta nostoa ylöspäin. Se riittää - myös vientiin.

 

Askelmerkit työllisyyden hoitoon puun jalostusasteen nostamiseksi

 

Työllisyyden hoitoon perustetaan valtionyhtiö, joka;

1. Koordinoi korjatun puun jalostusasteen nostoa vientituotteeksi -> esim. Puukerrostalo
2. Muodostaa alihankintaketjut, alueelliset työllisyysvaikutukset huomioiden, yksityisistä toimijoista ja perustettavista tehtaista/verstaista
3. Rakentaa/rakennuttaa puukerrostaloja ikääntyneiden palvelu- ja hoivakodeiksi (tai omistus- ja vuokra-asunnoiksi) suurimpiin kaupunkeihin lievittämään asuntopulaa, ja samalla tuotteistaa niitä vientituotteiksi
4. Perustaa keskusvarastot ja muodostaa toimitusketjut suurimpiin satamiin.
5. Markkinoi ja toimittaa puukerrostalot vientikohteisiin

 

Valtionyhtiö ei ensisijaisesti ryhdy kilpailemaan muiden toimijoiden kanssa. Valtion rakentamat puukerrostalot voisivat auttaa kuntia tuottamaan laadukkaita palveluja valtion rakentamiin palvelu- ja hoivakoteihin. Toimivat ratkaisut olisi helppo tuotteistaa vientiin.

 

Puukerrostalopakettien vienti ulkomaille pohjautuu puun jalostusarvon nostoon ja moniportaisen alihankintaketjun työllistämiseen. Näin puun jalostuksesta muodostuva tulo myös hyödyttää kansantaloudellisesti parhaiten. 

 

Puukerrostalot ovat kysyttyjä useissa maissa, esim. Lontooseen ollaan kaavailemassa 300 metriä korkeaa pilvenpiirtäjää puusta.

 

Biotalous ja Clean Tech ovat tulevaisuutta, koska ilmaston muutoksen takia niiden arvo ymmärretään yhä paremmin myös maailmalla. Puukerrostalon hiilijalanjälki on vasta vuosikymmenten jälkeen samalla tasolla kuin se on betonikerrostalolla jo sen valmistuttua. Puukerrostalon maailman valloitus voisi alkaa Suomesta, koska ilmastonmuutos puhuttaa, ja valtion oma rakennusyhtiö voisi tuotteistaa sen vientituotteeksi.

 

Nyt kaivattaisiin kipeästi valtion toimia työllistämiseen. Valtionyhtiöt olivat keskeisessä asemassa Suomen kansantalouden elvyttämisessä. Ilman niitä Suomi olisi vieläkin kehitysmaa.

 

B) Eikö olisi järkevämpää kohdistaa resursseja potentiaalisesti työkykyisen ja työhaluisen porukan työnsaantiedellytysten kohentamiseksi, kuin laittaa kaikki työttömät metsästämään olemattomia työpaikkoja. Tilastokeskuksen  mukaan avoimia työpaikkoja oli joulukuussa alle 40 000, ja työnhakijoita laskentapäivänä lähes 600 000.

 

Askelmerkit työttömyyden hoitoon, kohtaanto-ongelman lievittämiseksi

 

1. Avataan ministeriön toimesta laaja ja laadukas rekrytointi- ja urapalveluverkko, jonne halukkaat työttömät työnhakijat voivat hakeutua tehostettujen työllisyyttä edistävien palvelujen piiriin TE-toimistojen hyväksynnällä.
2. Palveluverkossa tehtävät haastattelut voivat tapahtua palvelussa mukana olevien  rekrytointitoimistojen tiloissa tai netin välityksellä.
3. Palveluverkko on kaksiosainen, käsittäen a) työnhakuun lliittyvät toimenpiteet, sekä b) lisäkoulutukseen/uravalintaan liittyvät toimenpiteet. Toimenpiteiden yhteiskesto 6 kuukautta.
4. Palveluverkon rekrytointiosio kokoaa yhteen laajan rekrytoijajoukon, jolloin hakijan ei tarvitse hakeutua kuhunkin työpaikkaan erikseen. Rekrytoijat tekevät palveluverkossa yhteistyötä, jolloin myöskään samoja kysymyksiä ei tarvita toistaa, ja työnhakijan mahdollisuus löytää työpaikka paranee oleellisesti. 
5. Palveluverkko näyttää työnhakijalle sopivat työpaikat koko Suomen alueella. Rekrytoijat voivat myös ottaa yhteyttä työnhakijaan suoraan. Työnhakijalta ei edellytetä suostumusta vastaanottaa työpaikkaa. Harkinta pysyy siten koko ajan työnhakijalla, esim. onko hänellä kenties valmiutta muuttaa työn perässä toiselle paikkakunnalle, jne.
6. Mikäli työnhakijalle ei rekrytoinnin edetessä löydy lainkaan työpaikkaa, saa hän silti arvion, millä todennäköisyydellä (%) hän työllistyy palvelun keston aikana, ja kuinka paljon työllistyminen paranisi, esim. lisäkouluttautumisen kautta. Työnhakija voi siten halutessaan päättää rekrytointiosion ja siirtyä urapalveluun loppuajaksi, jossa hän saa laadukasta ammatinvalintaan liittyvää ohjausta sopivan koulutuspolun/koulutuspaikan löytämiseksi
7. Palveluverkon koko 10 000 käyttäjää. Uusia hakjoita otetaan sitä mukaa kuin palveluverkosta poistuu käyttäjiä työllistymisen, koulutuspaikan tai palvelun enimmäiskeston johdosta.

Suomen kokonaispinta-alasta on 60% metsämaata. Suomen metsissä kasvavan puuston tilavuus on 2.4 miljardia kuutiometriä.  Puustosta on 50% mäntyä, 30% kuusta ja 20% lehtipuita, pääasiassa koivua ja leppää. 

 

Suomen metsät kasvavat vuodessa runsaat 100 miljoonaa kuutiometriä. Metsistä hakataan noin 70 miljoonaa kuutiometriä vuosittain, joten Suomen metsävaranto kasvaa hiljalleen koko ajan.

 

Jalostamattomana (tukki- ja kuitupuuna) Suomen metsissä olevan puuston arvo jää alle 100 miljardin euron, eli se ei sellaisenaan riittäisi kattamaan Suomen valtion velkaa. Metsästä korjattavan puun jalostusarvon nosto onkin siten kansantaloudellisesti järkevää, jotta voimme kutsua metsiämme hyvällä syyllä Suomen vihreäksi kullaksi.

 

Vuonna 2017 Suomi toimitti saha- ja höylätavaraa maailmalle hieman yli 8 miljoonaa kuutiometriä, pääasiassa Egyptiin, Kiinaan ja Japaniin. Tässä muodossaan puuta kutsutaan ensiasteen jalosteeksi. Arvonlisäys raakapuuhun verrattuna on karkeasti ottaen yli viisinkertainen.  

 

Verrataksemme metsiemme arvoa esimerkiksi Norjan mustaan kultaan, öljyyn, korjatun puun jalostusastetta tulisi vähintäänkin kaksinkertaistaa ensiasteen jalosteesta.

 

Kuinka puun jalostusastetta voidaan sitten nostaa?

 

Biotalous on termi, joka usein kytketään puun käyttöön. Biotalous käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen. Biotaloudelle on ominaista uusiutuvien biopohjaisten luonnonvarojen ja ympäristöä säästävän puhtaan teknologian käyttö sekä materiaalien tehokas kierrätys

 

 

Puurakentaminen on eräs biotalouden muoto. Puutalon hiilijalanjälki on vasta vuosikymmenten jälkeen samalla tasolla kuin betonitalolla on jo sen valmistuessa.

 

Valtio puurakentamisen suunnannäyttäjäksi

 

Vuokra-asunnoista on huutava pula. Tulisiko valtion perustaa oma rakennusyhtiö vauhdittamaan erityisesti puurakentamista, ja auttaa sitä kautta kehittämään puualan työllisyyttä ja alalla toimivien alihankintayritysten verkostoitumista?

 

Valtio-omisteinen rakennusyhtiö voisi levittäytyä suurimpiin kaupunkeihin, ja antaa siten kaivatun piristysruiskeen puurakentamisen vauhdittamiseksi.

 

Turun telakka on loistava esimerkki hyvästä alihankintayritysten verkostosta, jonka takia telakan on helpompi saada uusia laivatilauksia. Laajasta alihankintayritysten verkostosta on siten tullut vetovoimatekijä, ja sen johdosta laivanrakennuksen kotimaisuusaste on varsin korkea, yli 75%

Venäjä toimittaa Suomeen ydinvoimalan, mutta mitä Suomi toimittaa vastavuoroisesti Venäjälle?

 

Maailman väkirikkaimman maan, Kiinan, presidentti vieraili Suomessa keväällä 2017. Mitä vierailusta jäi käteen?

 

1990-luvulla Suomi hankki 64 Hornet hävittäjää USA:sta, mutta hävittäjähankintojen vastakauppojen arvoksi on eri lähteiden mukaan jäänyt vain noin puolet niiden hankintahinnasta.

 

Nämä ovat esimerkkejä missä valtionjohdon tulisi osoittaa vahvaa johtajuutta. Esimerkiksi kun Putin teki valtiovierailun Intiaan, hän ei peitellyt tyytyväisyyttään kertoessaan 10 ydinreaktorin toimittamisesta Intiaan.

 

Suurten hankkeiden kotimaisuusaste tulee saattaa mahdollisimman korkealle

 

Puolustusvoimat on nostanut esille tarpeen 64 uuden hävittäjälentokoneen hankinnasta. Uusien hävittäjien hankintarvon on arvioitu ylittävän 7 miljardia euroa. 

 

 

Eräs varteenotettavista hävittäjäehdokkaista on SAABin Gripen. SAAB on valmis tarjoamaan teollista yhteistyötä jo kehitysvaiheessa, ja Gripenin elinkaaripäivitykset voidaan myös tehdä Suomessa. Jos Suomi haluaa Gripenistä kansallisen ratkaisun, Gripenin taktisten järjestelmien lähdekoodit voidaan tarvittaessa avata suomalaisyrityksille niiden kehitystyötä varten.

 

Tässä on erinomainen esimerkki, jota tulisi arvioida Suomen kansantalouden kannalta kestävällä tavalla. Rakentaako oma lentokonetehdas, joka valmistaa hävittäjät porrastetusti, ja näin turvata hankkeen mahdollisimman suuri kotimaisuusaste, ja työllistävyys?

 

 

 

Lähde: Tilastokeskus, Kela

 

Ylläoleva kuvaaja kertoo kuinka viimeisen vuosikymmenen aikana työvoima on jakautunut. Yrittäjyyteen suhdanteilla ei ole juurikaan ollut vaikutusta, mutta kokoaikaisten ja osa-aikaisten (palkansaajat) työntekijöiden määrissä voidaan noususuhdanteiden aikana nähdä lievää kasvua, jonka tulevat kriisit kuitenkin yleensä tasoittavat suhteellisen nopeasti. Kuvaajan kaksi ylintä aluetta (työttömät ja osa-aikaiset) kilpailevat keskenään avoinna olevista työpaikoista.

 

Lähde: Tilastokeskus

 

Avoinna olevien työpaikkojen suhde työnhakijoihin on marginaalisen pieni, jota kotimarkkinat eivät kykene elvyttämään. Avoimissa työpaikoissa on kaiken lisäksi vaikeasti täytettävissä olevia työpaikkoja noin kolmannes.

 

Kestävän ratkaisun avaimet työllisyyden hoitoon eivät siten ole löydettävissä kotimaisen kulutuskysynnän muutoksista.

 

Tavaroiden vientitilastot eivät myöskään ole kovin rohkaisevia työllisyyden hoidon näkökulmasta, matalan jalostusasteen (n. 2€/kg) vuoksi, joskin IT-palvelujen vienti on kasvanut lupaavasti.

 

Lähde: Suomen Tulli

 

Valtionyhtiöt vaurauden välineinä

 

Suomen itsenäisyyden aikana valtio on perustanut eri vuosikymmeninä mm. seuraavia valtionyhtiöitä, jotka ovat tuoneet maallemme työtä, taloudellista kasvua, hyvinvointia ja vaurautta.

 

1920 - 1930 Enso Gutzeit ja Veitsiluoto nyk. Stora-Enso, Outokumpu, Kemira

1940 - 1950 Neste, Valmet

1960 - 1970 Rautaruukki, Finnair

 

Suomen elinkeinoelämä ei olisi kyennyt vaurastumaan yksinomaan markkinavoimien turvin. Valtion toimet ovat siten olleet ensiarvoisen tärkeitä Suomen kansantalouden elvyttämisessä.

 

Valtio olemme me

 

Elämme sopimusyhteiskunnassa, jossa yhteiset asiat pyritään sopimaan demokraattisen päätöksenteon puitteissa. Perustuslain nojalla hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta. 

 

Perustuslaissa mainitaan erikseen, että julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.

 

Kuinka julkinen valta on sitten edistänyt työllisyyttä? 

 

Voidaankin sanoa, että aina 1990 -luvulta lähtien, varsin laihoin tuloksin, poislukien entisen elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren toimet Turun telakan pelastamiseksi. Terrafamesta on vielä liian aikaista sanoa juuri mitään.

Kuten ylläolevasta kuvaajasta käy ilmi, tehtyjen työtuntien määrässä ei ole nähtävissä merkittäviä muutoksia tämän vuosituhannen puolella, eikä tehdyn työn määrässä ole enää saavutettu 1990 -luvun lamaa edeltävää tasoa. Osin tämä selittynee suuryhtiöiden päätöksistä siirtää tuotantoa halvan työvoimakustannusten maihin, sekä maatalousyrittäjien määrän romahtamisena, joka on nähtävissä alemman kuvaajan osoittaman alkutuotannon supistumisena.